Numismaattinen sanasto keräilijälle

Kolikoiden keräily vilisee termejä, joita ei löydä tavallisesta sanakirjasta. Tähän sanastoon on koottu numismatiikan keskeisimmät peruskäsitteet: kolikon rakenne, rahan valmistus ja materiaalit, valmistusvirheet ja poikkeamat, kuntoluokitukset sekä suomalaisiin kolikoihin liittyvät erikoistermit ja lempinimet. Mukana ovat myös yleisimmät lyhenteet, joita vastaan tulee luetteloissa ja huutokaupoissa.

Listaus ei kata kaikkia numismatiikan sanoja, vaan pyrkii kattamaan ne, joita keräilijä kohtaa useimmin. Sanasto on jaettu aihepiireittäin, jotta sopivan termin löytää nopeasti.

1. Yleiset termit ja käsitteet

1. Numismatiikka: Rahatiede. Tiede ja harrastus, joka tutkii maksuvälineitä, kuten kolikoita, seteleitä, mitaleita, poletteja ja osakkeita.
2. Arvopuoli (ap.): Kolikon nimellisarvon osoittava puoli. Joissakin maissa (kuten euroissa) kansallinen kuvapuoli tulkitaan usein tunnuspuoleksi ja yhteinen puoli arvopuoleksi.
3. Tunnuspuoli (tp.): Kolikon kuvapuoli, jossa on usein esimerkiksi hallitsijan kuva, vaakuna tai muu symbolinen aihe. Kutsutaan myös nimellä klaava.
4. Nimellisarvo: Rahaa laskevaan yksikköön (kuten valtio tai keskuspankki) merkitty virallinen arvo (esim. 2 euroa, 10 markkaa), joka poikkeaa usein rahan keräilyarvosta.
5. Mitali: Kolikon kaltainen, yleensä pyöreä metalliesine, jolla ei ole nimellisarvoa eikä maksuvälineen asemaa. Julkaistaan yleensä henkilön, tapahtuman tai merkkipäivän kunniaksi.
6. Poletti: Maksuvälineenä tietyssä paikassa (kuten automaatissa, pelisalissa tai kulkuvälineessä) toimiva metallinen tai muovinen merkki, jolla ei ole valtiollisen rahan asemaa.
7. Rahapaja: Laitos, jossa kolikot ja mitalit valmistetaan (lyödään). Esimerkiksi Suomen Rahapaja (lyöntitunnus FI tai leijona).
8. Rahasarja: Virallinen, usein tyylikkääseen pakkaukseen pakattu kokoelma tietyn vuoden kiertorahoja (esim. 1 sentistä 2 euroon).
9. Kiertoraha: Valtion virallisena maksuvälineenä liikkeeseen laskettu kolikko, jota lyödään suurina määrinä arkikäyttöön.
10. Juhlaraha: Muistoksi jostakin tapahtumasta tai henkilöstä laskettu kolikko, jolla on silti laillisen maksuvälineen asema (esim. Suomen juhlarahat).
11. Olympiaraha: Olympialaisten kunniaksi lyöty juhlaraha. Ensimmäinen nykyaikainen olympiaraha lyötiin Suomessa vuosina 1951-1952 Helsingin kesäolympialaisia varten. Sittemmin useimmat kisaisännät ovat julkaisseet omia juhlarahasarjojaan, joiden tuotolla on perinteisesti tuettu kisajärjestelyjä.
12. Keräilyraha: Nimenomaan keräilijöille laskettu raha, joka on yleensä laillinen maksuväline mutta jota ei tarkoitettu kiertoon. Myydään usein nimellisarvoa korkeammalla hinnalla.
13. Erikoisraha: Kiertoon tarkoitettu juhlaraha, käytännössä 2 euron erikoisraha, jonka euromaa laskee liikkeeseen juhlistaakseen tapahtumaa, henkilöä tai merkkipäivää. Eroaa juhlarahasta siten, että se on tavallinen maksuväline ja sitä lyödään kymmeniä miljoonia kappaleita.
14. Hopearaha: Hopeasta tai hopeaseoksesta valmistettu raha. Hopean osuus vaihtelee: vanhat kaupparahat olivat lähes puhdasta hopeaa, nykyiset keräily- ja juhlarahat usein 92,5-prosenttista sterling-hopeaa.
15. Kultaraha: Kullasta tai kultaseoksesta valmistettu juhlaraha, jolla on nimellisarvo (esimerkiksi 100 euroa). Kultarahat ovat yleensä pienen painoksen keräilykohteita, toisin kuin sijoituskäyttöön tarkoitetut bullion-rahat, joiden arvo määräytyy ensisijaisesti metallin maailmanmarkkinahinnan mukaan. Suomalaisten kultarahojen kultapitoisuus vaihtelee julkaisuajankohdan mukaan tyypillisesti 75 prosentista aina 99,9 prosentin puhtaaseen kultaan.
16. Näytekolikko: Rahapajan alkuperäisessä kunnossa säilyttämä tai erityisesti valmistettu kohde, usein sertifioituna.
17. Allianssiraha (liittoraha): Vähintään kahden osapuolen käyttöön ottama yhteinen raha tai yhteisillä kuva-aiheilla lyödyt osapuolten omat rahat, jotka noudattavat samaa rahakantaa.
18. Kaupparaha: Metalliraha, joka on lyöty nimenomaan ulkomaankauppaa varten.
19. Heittoraha: Rahajärjestelmän mukaista rahaa tai rahan kaltaista mitalia, jota aikanaan heitettiin kansan keskuuteen kuninkaallisina juhlapäivinä tai esimerkiksi hautajaisten yhteydessä.
20. Hautajaisraha: Hallitsijan kuolemisen johdosta lyöty muistoraha, jota jaettiin hautajaisten yhteydessä heittorahana.
21. Hätäraha (tilapäinen maksuväline): Raha, jota käytettiin sotien aikana virallisen rahan puutteen tai vähyyden takia. Esim. venäläinen patterimarkka 1914-1917.
22. Loppuraha: Rahalöydön uusin raha, jota voidaan käyttää löydön iän arvioimiseen.
23. Vuosisarja: Tiettynä vuonna lyötyjen rahojen kokonaisuus. Suomessa vuosittain koottuja rahasarjoja on tehty vuodesta 1973 lähtien.
24. Rahauudistus: Rahajärjestelmään tehty muutos, jonka myötä rahan arvo muuttuu. Suomessa 1963 (kaksi nollaa pois) ja 2002 (euro).

2. Kolikon anatomia

25. Kuva-aihe: Kolikon pintaan lyöty suunniteltu kuvio: henkilö, eläin, kasvi, vaakuna tai symboli.
26. Legenda: Kolikon pinnassa kulkeva teksti (esim. valtion nimi, hallitsijan titteli tai motto).
27. Syrjä: Kolikon paksuussuuntainen ulkoreuna (reuna). Syrjässä voi olla kaiverruksia, tekstiä, rihloja tai se voi olla täysin sileä.
28. Rihlasyrjä (reereli): Syrjän uritettu muotoilu, joka alun perin esti kolikon metallin varastamista ja katkaisemista.
29. Kehä (kulutusreuna): Kolikon etu- tai taustapuolen uloin reunus, joka on usein hieman koholla suojaten kuva-aihetta kulumiselta.
30. Laakapinta: Yhteisnimitys kolikon etu- ja takapinnoille.
31. Leimarengas: Työkalu, joka muodostaa kolikon ulkoreunan (syrjän).
32. Rihlaus: Kolikon syrjäkuviointi eli "hammasreuna" (rihlasyrjä).
33. Kohokuvio: Kolikon pinnasta ulkoneva, meistin kaiverruksen mukaan lyöty kuva tai teksti.
34. Syvennys: Kolikon pintaan upoksi lyöty kuva tai teksti (kohokuvion vastakohta).

3. Rahan valmistus ja materiaalit

35. Meisti: Teräksinen työkalu, johon kolikon kuvio ja tekstit on kaiverrettu peilikuvana (negatiivina). Meistillä lyödään kuva-aihe tyhjään metalliaihioon.
36. Aihio (blankki): Pyöreä, sileä ja kuvioimaton metallilevyn kappale, josta kolikko lyödään meistien avulla.
37. Leimakiilto: Uuden, juuri lyödyn kolikon pinnalta heijastuva luonnollinen, metallinen säihke. Häviää kolikon joutuessa kiertoon tai sitä käsiteltäessä paljain käsin.
38. Patina: Metallin pintaan ajan myötä hapettumisen seurauksena syntyvä suojaava kerros. Erityisesti kupari- ja hopearahojen tasainen ja kaunis patina on keräilijöiden arvostamaa, eikä sitä tule puhdistaa pois.
39. Bimetalliraha: Kahdesta eri metallista tai metalliseoksesta valmistettu kolikko. Esimerkiksi 1 ja 2 euron kolikot, joissa keskusta ja ulkorengas ovat eri värisiä.
40. Alpakka (uushopea): Hopeaa muistuttava metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä.
41. Billon: Metalliseos, jossa on enintään 50 % hopeaa ja loput kuparia.
42. Tompakki: Kellertävä kupariseos, jossa on noin 10 % sinkkiä. Mitalien yleisin raaka-aine.
43. Nordic Gold: Kullanvärinen metalliseos (89 % kuparia, 5 % alumiinia ja sinkkiä, 1 % tinaa), jota käytetään mm. eurokolikoissa ja juhlarahoissa. Nimestään huolimatta ei sisällä kultaa.
44. Bullion-raha: Rahametallista (kulta, hopea, platina) valmistettu kolikko, jonka arvo määritellään sisältämän jalometallin mukaan, ei nimellisarvosta.
45. Blisteri: Läpinäkyvä muovikotelo tai -kansi, johon kolikko pakataan myyntiä varten. Blisterissä myytävät rahat ovat yleensä kiertämättömiä (BU) ja pakkaus suojaa kolikkoa naarmuilta. Usein blisteri on kiinnitetty taustakorttiin, jossa on tietoa rahasta.
46. Pilleri: Puhekielinen nimitys pyöreälle muovikapselille, johon yksittäinen kolikko laitetaan säilytykseen ja suojaan. Kapseli pitää kolikon irti käsistä ja estää naarmuuntumisen.
47. Proof (Pr): Erityinen valmistusmenetelmä, jossa käytetään kiillotettuja meistejä ja aihioita. Lopputuloksena kolikon tausta on peilikirkas ja kuva-aiheet mattapintaisia. Lyödään suoraan keräilijöille, yleensä suojakapseliin pakattuna.
48. Proof-like (Pl): Tavallista kiertorahanlyöntiä huolellisemmin valmistettu kolikko, jonka ulkoasu muistuttaa proofia mutta ei täytä sen kaikkia kriteerejä. Ei varsinaisesti proof-menetelmällä lyöty.
49. BU (Brilliant Uncirculated) / leimatuore: Kiertämätön, tavallisella työvoimalla lyödyn rahan kunto: täysi leimakiilto ilman kierron jälkiä. Huom. ei ole sama asia kuin proof-like, joka kuvaa valmistustapaa eikä kuntoa.

4. Virheet, poikkeamat ja muunnelmat

50. Variantti: Virallinen muunnelma tai versio samasta rahasta. Syntyy esimerkiksi silloin, kun vuosiluvun tai tekstin kirjasinkokoa muutetaan kesken valmistuksen, tai käytetään eri meistejä.
51. Meistivirhe: Alkuperäisessä meistissä (ja siten kaikissa sillä lyödyissä rahoissa) oleva kaiverrus- tai muotoiluvirhe, kuten kirjoitusvirhe tekstissä.
52. Meistivika: Lyönnin aikana kuluneen tai rikkoutuneen meistin aiheuttama vaurio kolikossa. Tyypillisiä ovat meistinhalkeamat (kolikossa näkyvä ylimääräinen koholla oleva viiva) tai meistinmurtumat.
53. Asentovirhe (kiertynyt meisti): Virhe, jossa arvo- ja tunnuspuolen meistit ovat olleet väärässä kulmassa toisiinsa nähden, jolloin kolikon puolet ovat vinossa tai ylösalaisin suhteessa toisiinsa. Mitataan asteina.
54. Hajalyönti (sivulyönti): Virhe, jossa aihio ei ole ollut täysin kohdallaan meistien välissä lyöntihetkellä. Osa kuviosta jää tällöin kolikon ulkopuolelle.
55. Kaksoislyönti: Ilmiö, jossa aihio lyödään kahdesti niin, että se ehtii hieman liikahtaa välissä, jolloin kuvio moninkertaistuu osittain.
56. Klippi: Virhe, jossa aihio on leikattu epätäydellisesti, jolloin kolikosta puuttuu osa reunasta. Esiintyy, kun aihionauha on liian ohutta tai kallistunut.
57. Lima-aihio (lamelli): Kaksi aihiota päällekkain lyöntihetkellä; toinen kolikko jää tyhjäksi tai kuvio osittuu kahteen.
58. Sisälyönti (bonded pair): Kuumana toisiinsa hitsautuneet kolikot, joita on lyöty ilman aihionpoistoa.
59. Diamond Proof: Suomen Rahapajan käyttämä uusi juhlarahojen laatuluokitus.
60. Jälkilyönti: Vanhasta, yleensä jo käytöstä poistuneesta rahasta alkuperäisillä meistillä tehty uusintapainos.
61. Kaksoispuristus: Meistin valmistuksessa tapahtunut virhe (kaksoiskaiverrus), jonka takia rahaan tulee kaksoislyöntiä muistuttava kuvio. Ei aito kaksoislyönti.
62. Lusikkalyönti: Virhe, jossa raha ei ole kokonaan meistien välissä ja osa meististä iskee osittain rahan ohi.
63. Negatiivinen leimaus: Virhe, jossa rahaan tulee kohokuvan sijaan syvennyskuva; syntyy, kun valmiiksi lyöty raha tarttuu meistiin ja leimaa seuraavan aihion.
64. Päällelyönti: Käytössä olleen rahan leimaaminen uudelleen niin, että uusi leima peittää koko tasopinnan.
65. Valmistusvirhe (virhelyönti): Yleisnimitys kaikille viivoille, jotka syntyvät rahaa valmistettaessa.
66. Väärennös: Raha, joka on valmistettu hyötymistarkoituksesta joko arvokkaan kohteen kopioimiseksi siitä ilmoittamatta tai käyttörahan korvaajaksi. Eroaa virhekolikosta siten, ettei rahapaja ole sitä koskaan lyönyt.
67. Kopio (replika): Muun tahon kuin rahapajan tekemä tarkka jäljennös käytössä olleesta rahasta tai mitalista, yleensä ilmoitettuna replikaksi.
68. Rahamestarin merkki: Rahapajan johtajan henkilökohtainen tunnus kolikossa, usein hänen nimensä alkukirjaimet tai sukuvaakunasta lainattu pienoiskuva, esimerkiksi tähti tai tammenlehti. Merkillä rahapaja otti vastuun siitä, että lyödyt rahat täyttivät säädökset. Erottuu rahapajan merkistä siten, että se viittaa henkilöön, ei valmistuspaikkaan.
69. Rahapajan merkki (lyöntitunnus): Kolikkoon lyöty kirjain, kirjainyhdistelmä tai symboli, joka kertoo missä rahapajassa raha on valmistettu. Merkinnän avulla virheelliset erät on voitu jäljittää suoraan valmistuspaikkaan. Suomen Rahapajan tunnus on ollut vuoroin kirjaimet FI ja vuoroin leijona-aihe.

5. Kuntoluokitukset (suomalainen asteikko 0-10)

Kolikon kunto on sen arvon tärkein määrittäjä. Suomessa käytetään perinteisesti asteikkoa 0-10; välitasoja (7, 5, 3, 1) käytetään, kun kolikko osuu kahden pääluokan väliin.

Kansainvälisissä luetteloissa käytetään usein englanninkielisiä kuntoja: Proof (PR), Mint State (MS), Extremely Fine (EF/XF), Very Fine (VF), Fine (F), Very Good (VG), Good (G), Fair (FR), Poor (P).

70. 10 (Täydellinen / Kiertämätön): Virheetön kolikko, jossa on täydellinen leimakiilto. Ei pienimpiäkään käsittelyn tai kierron jälkiä.
71. 9 (Lähes täydellinen): Kiertämätön kolikko, jossa voi olla valmistuksesta tai kuljetuksesta johtuvia minimaalisia pintanaarmuja ("pussinaarmuja"). Leimakiilto tallella.
72. 8 (Erittäin kaunis / Loistava): Kolikko on ollut vain hetken kierrossa. Korkeimmissa kohdissa voi näkyä erittäin vähäistä kulumista, lähes koko leimakiilto tallella.
73. 7 (Kaunis): Lyhyen kierron jälkiä, pienet yksityiskohdat yhä tarkkoja, leimakiilto osittain kulunut.
74. 6 (Erittäin hyvä): Selviä kierron jälkiä, mutta kaikki yksityiskohdat ja tekstit ovat yhä helposti luettavissa ja erotettavissa.
75. 5 (Hyvä+): Kulumista kohtalaisesti; yksityiskohdat yhä selvästi erottuvissa, leimakiiltoa enää heikosti jäljellä.
76. 4 (Hyvä): Kulunut kolikko. Suuret linjat näkyvät hyvin, mutta pienet yksityiskohdat ovat kuluneet pois. Tekstit luettavissa.
77. 3 (Välttävä+): Voimakkaasti kulunut; tekstit yhä tunnistettavissa, mutta osa niistä jo himmeitä.
78. 2 (Välttävä): Erittäin kulunut raha, kuvioista jäljellä vain pääpiirteet ja tekstit ovat osittain epäselviä.
79. 1 (Hyvä−): Kuvioita enää hieman jäljellä, teksti suurimmalta osin kulumassa pois.
80. 0 (Huono): Lähes täysin sileäksi kulunut kolikko, josta vuosiluku tai nimellisarvo voi olla tunnistamaton.

Harvinaisuusasteet

81. R-merkintä: Rahaluetteloiden perinteinen harvinaisuusmerkintä; R (harvinainen) RRRRR:ään (erittäin harvinainen). Mitä useampia R-kirjaimia, sitä harvinaisempi raha.

6. Yleisimmät numismaattiset lyhenteet

82. ap. / tp. = Arvopuoli / Tunnuspuoli
83. kl. = Kuntoluokka
84. er. = Erikoisraha
85. ess. = Essai (koeraha; koesarja ennen virallista laskua)
86. jh. = Juhlaraha
87. ul. = Uusintalyönti (myöhemmin tehty virallinen uusintapainos vanhasta rahasta)
88. Ag = Hopea (lat. Argentum)
89. Au = Kulta (lat. Aurum)
90. Cu = Kupari (lat. Cuprum)
91. Ni = Nikkeli (lat. Niccolum)
92. Al = Alumiini (lat. Aluminium)
93. Zn = Sinkki (lat. Zincum)
94. Fe = Rauta (lat. Ferrum)
95. Pr / PL / BU = Proof / Proof-like / Brilliant Uncirculated (leimatuore)
96. UNC / MS = Uncirculated / Mint State (kiertämätön)
97. R-RRRRR = Harvinaisuusaste
98. SNY = Suomen Numismaattinen Yhdistys
99. MS, EF/XF, VF, F, VG, G = Kansainväliset kuntoluokat (ks. kohta 5)

7. Suomalaisia kolikkoihin liittyviä erikoispiirteitä ja lempinimiä

100. Hannunvaakuna: Kansantaiteen ja taikamerkkiperinteen kuvio, joka esiintyy vuodesta 1952 lähtien mm. 1 ja 5 markan sekä 1 ja 5 pennin rahoissa.
101. Hilkku: Kansanomainen nimi itsenäisyyden ajan 25 pennin kolikolle (myös piikki).
102. Hevosmarkka: Iso kuparinikkelimarkka (24 mm, 1921-1924); seuraavaa pienempää (21 mm) sanottiin niukkasmarkaksi ministeri Niukkasen mukaan.
103. Keisarinrahat: Vuoden 1876 25 ja 50 pennin kolikot; nimi perustun legendaan keisari Aleksanteri II:n heittoramasta.
104. Piparkakkuraha: Nimitys Venäjän isoista 5 kopeekan rahoista (1757-1796, lähes 50 g).
105. Plootut: Ruotsin 1600-1700-lukujen suorakaiteen muotoiset kuparirahat, joissä nurkissa leimat; suurimmat painavat useita kiloja.
106. Jutinin vitonen: Suomen vuoden 2003 jääkiekon MM-kilpailujen 5 euron juhlaraha (Timo Jutilan mukaan).
107. Risuraha: EU:n laajentumisen kunniaksi 2004 lyöty 2 euron erikoisraha (Pertti Mäkinen).
108. Kansanvaltuuskunnan rahat: Punaisen Suomen hallituksen 1918 lyömä 5 pennin kupariraha ja painamat setelit, jotka laittomina jätettiin lunastamatta.
109. Liekinpuhaltaja: Kansan antama nimi vuoden 1999 10 markan juhlarahalle, joka lyötiin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kunniaksi. Nimellispuolen henkilöhahmon suusta loimuaa lieskoja, mistä lempinimi syntyi. Suunnittelijat Antti Neuvonen ja Jarkko Roth.
110. Järvisen väärennös: Tunnetuin suomalainen kolikkoväärennös; 10 mk kolikoissa 1930-1931.
111. Pagamentti: 1600-1800-luvulla käytetty termi rahan raaka-aineesta, joka saatiin sulatettavista rahoista.
112. Jetoni (muistomitali): Toimitetaan usein rahasarjojen mukana teemakuviona.