Filatelian perussanasto

Postimerkkeilyn harrastus vilisee termejä, joita ei löydä tavallisesta sanakirjasta. Tähän sanastoon on koottu filatelian tärkeimmät peruskäsitteet: merkin kunto ja laatu, fyysiset ominaisuudet, painotekniikan poikkeamat, keräilymuodot sekä postilähetyksiin liittyvät erikoistermit. Listoilla ja huutokaupoissa vastaan tulevat merkinnät, kuten **, * ja nlö, selitetään tässä.

Tämä listaus ei kata kaikkia filateliassa käytettyjä sanoja, vaan yleisimmät. Näitä sanoja käytetään muun muassa artikkeleissa, huutokauppalistauksissa ja postimerkkikatalogeissa. Sanasto on jaettu aihepiireittäin.

Merkin kunto ja laatu

1. Tuore "**" (postituore, never hinged): Leimaamaton merkki koskemattomalla alkuperäisliimallaan. Se on korkein kuntoluokka, jolle ei ole koskaan kiinnitetty liimaketta. Huutokauppalistoissa ja luetteloissa merkintä "**".
2. Liimasaumallinen "*" (hinged): Leimaamaton merkki, jonka kääntöpuolella on liimakejälki. Se on arvokkaampi kuin leimattu, mutta selvästi halvempi kuin "**". Listoilla merkintä "*".
3. Käyttämätön ilman liimoitetta (*): Merkistä on pesty alkuperäinen liima pois, tai sitä ei ole koskaan ollut. Luetteloissa merkintä (*). Arvoltaan selvästi liimasaumallista halvempi.
4. Leimattu: Postin kuljettama merkki, jossa postileima todistaa käyttöä. Listoilla usein lyhenne L tai o.
5. Kynämitätöinti x: Musteella tai kynällä käsin tehty mitätöinti, jota on käytetty, kun postileimaa ei ole ollut käytettävissä. Luetteloissa merkintä x.
6. Uudelleenliimattu: Alkuperäinen liima on pesty pois ja korvattu jälkikäteen uudella kerroksella. Tämä on kunto- tai aitousvirhe.
7. Ohentuma: Merkin takapinnasta irronneita paperikuituja, yleensä liimapinnan huolimattoman irrotuksen vuoksi.
8. Saumajäte: Kääntöpuolelle tiukasti jäänyt paperinpalanen vanhasta liimasaumasta.
9. Loistoleima / loistokuori: Erittäin selkeä, keskelle merkkiä osuva, täysin luettava postileima, josta paikkakunta ja päivämäärä näkyvät. Loistokuori = kuori, jossa on loistoleima.

Merkin fyysiset ominaisuudet

10. Hampaisuus (hammastus): Merkin reunojen rei'itystapa (esim. hampaisuus 14); yksittäisiä reikiä sanotaan hampaiksi.
11. Läviste: Hampaisuuden varhaismuoto, jossa paperi on leikattu lävistyspyörällä rei'ittämisen sijaan. Esimerkiksi NORMA-luettelo merkitsee lävistystyypit kirjaimilla A, B ja C.
12. Kulmahammas: Merkin kulmassa sijaitseva hammas, jonka ehjyys ratkaisee merkin kunnon.
13. Leikkaamaton: Reuniltaan hammastamaton merkki, joka on leikattu irti arkista saksilla.
14. Vesileima: Paperiin valmistusvaiheessa tehty läpinäkyvä kuvio, näkyy valoa vasten tai bensiinissä tutkittaessa.
15. Kääntöpuoli: Merkin takapuoli, jossa on liimapinta (tuore) tai kuoren paperijätteet (leimattu).
16. Kuva-aihe: Merkin etupuolen kuva tai kuvio, mukaan lukien kehys ja keskusta.
17. Liuska: Useampi merkki kiinni toisissaan yhtenä rivinä, vaaka- tai pystysuunnassa.

Painotekniikka ja poikkeamat

18. Lisäpainatus: Valmiin merkin päälle jälkikäteen painettu teksti, kuvio tai arvo (esim. alueen valtauksen yhteydessä).
19. Tilapäisjulkaisu: Lyhytaikaiseen hätätarpeeseen tehty merkki, usein olemassa oleviin varastoihin tehty lisäpainatus.
20. Koevedos: Painolaatan tai värien testaamiseksi tehty vedos, ei tarkoitettu postikäyttöön.
21. Värinäyte: Ennen varsinaista painoa eri väriyhdistelmillä painettu arkinpala tai liuska.
22. Virhepainama: Valmistusvirheestä (esim. väärä väri tai käänteinen keskus) syntynyt harvinainen ja arvokas keräilykohde, kuten Suomen 1930 Zeppelin "1830" -virhepainama.
23. Kaksoispainama: Painovirhe, jossa sama kuva tai lisäpainatus on painettu vahingossa kahdesti päällekkäin.
24. Värin tarttuma: Tuoreen arkin väri on siirtynyt painossa sen päällä olleen arkin kääntöpuolelle.

Keräilymuodot ja dokumentit

25. Ensipäiväkuori eli FDC (first day cover): On kirjekuori, johon on liimattu postimerkki tai postimerkkejä niiden julkaisupäivänä, ja ne ovat tällöin leimattu ensipäiväleimalla, jossa on päiväyksenä kyseisten merkkien julkaisupäivä ja mahdollisesti sama aihe. Itse kirjekuori voi myös olla niin sanottu ensipäiväkirjekuori, jolloin siinä on sama aihe kuin itse postimerkeissä. Ensipäiväkuori voi olla kulkenut eli lähetetty jollekulle tai lähettämätön.
26. Kilotavara: Lajittelematonta, usein kiloittain myytävää leimattua materiaalia kuoren palasilla.
27. Neliö (nelilö): Neljä toisissaan kiinni olevaa samanlaista postimerkkiä (2×2). Huutokauppalistoilla muoto neliö, lyhenne nlö.
28. Rivilö: Vähintään kolmen merkin pituinen ja useamman merkin korkuinen yhtenäinen merkkiryhmä (esim. 3×2 tai 5-rivilö). Yksittäiseen riviin viitataan liuskalla, ja tasasivuista ryhmää voidaan kutsua myös lohkoksi.
29. Signeeraus: Aitoustarkastajan merkin kääntöpuolelle painama pieni musteleima aitouden todisteena.
30. Katalogiarvo (listahinta): Keräilyluettelon antama viitehinta hyväkuntoiselle ja virheettömälle merkille.
31. Pienoisarkki: Pieni merkkisivu, jossa vain yksi tai muutama merkki, usein näyttävästi koristelluin reunuksin.
32. Ehiö: Postikortti tai kirjekuori, johon merkin kuva on painettu suoraan valmiiksi tehtaalla.
33. Rautatiepostileima: Postivaunuissa junamatkan aikana annettu erikoisleima.

Paperi, paino ja hampaisuus

34. Vesileima-asento (W1, W2, W3, W4): Lape/Norma-luettelon merkintä vesileiman asennolle paperissa; sama merkki voi olla W1-asennossa yleinen ja harvinaisemmassa asennossa moninkertaisen arvokas.
35. Paino (I, II): Merkin painatuserä; painolaatan kulumisen myötä kunkin painon yksityiskohdat (esim. kuvakevirheiden esiintyminen) vaihtelevat.
36. Keskitys: Kuvan asema merkin reunoihin nähden. Hieno keskitys on tärkeä laatukriteeri.
37. Taite: Taitos tai kääntymä; kuntovirhe, joka laskee arvoa ("kevyt taite" = vähäinen taitos).
38. Siirtymä: Painovärien osittuminen väärään asentoon toisiaan nähden. Värin siirtymä on virhe, joka nostaa keräilyarvoa.
39. Kuvakevirhe: Merkin kuvakkeen (klišeen) painovirhe, esimerkiksi puuttuva tai väärä yksityiskohta.
40. Kaksoishammaste: Hampaisuusvirhe, jossa reikärivi on osunut kahteen kertaan. Se on arvokas erityisesti marginaalissa.
41. Marginaali: Merkin ulkopuolinen tyhjä arkin reuna-alue; erityisen arvokas virheiden ja numerointien yhteydessä.
42. Arkinosa: Osa painoarkista (esim. 20 merkkiä), ei täysi arkki eikä irrallinen merkki.
43. Arkki (kokoarkki): Merkkien painamiseen käytetty täysi arki; merkit on järjestetty riveiksi ja sarakkeiksi, ja arkissa on usein marginaalit sekä arkinumero. Kokonaiset arkit ovat tuoreina harvinaisempia kuin irralliset merkit.
44. Muistoblokki: Erikseen julkaistu, usein koristeellinen yksittäismerkki tai pieni lohko muistotapahtuman kunniaksi.

Aitous, arviointi ja kunto

45. Aitouttaja ja aitoutustodistus: Suomen Filatelistiliiton valtuuttama asiantuntija tutkii kohteen ja antaa siitä kirjallisen aitoutustodistuksen. Jokaisella aitouttajalla on oma erikoisalueensa. Todistus auttaa sekä myyjää että ostajaa kauppatilanteissa, ja se on usein tarpeen arvokkaan kohteen kohdalla. Näin taistellaan filatelian pahinta vihollista, väärentämistä, vastaan.
46. Liimoite: Liima eli liimapinta merkin kääntöpuolella. Se on tärkein kunnon ja arvon määritykseen vaikuttava tekijä leimaamattomissa merkeissä. Nykyaikaisissa merkeissä käytetään myös tarraliimoitetta.
47. Vaikea: Harvinainen leima, käyttöpäivä tai muoto, jota on vaikea löytää. Harvinaisuuden osoitin listoilla.
48. Pari: Kaksi toisissaan kiinni olevaa samanlaista merkkiä, vaaka- tai pystysuunnassa.
49. Kuusilo: Kuuden merkin yhtenäinen ryhmä; numeroitu kuusilo (nrokuusilo) on arkinumerolla varustettu ja siten arvokkaampi.
50. Sarja (srj): Merkin koko nimellisarja (esim. kaikki saman aiheen arvot yhdessä).
51. R-kuori: Rekisteröity eli arvoleimalla varustettu kirjekuori.
52. Puolite: Osa merkin sisältävä leimattu tai leimaamaton lähetys, joka on postikäytössä ollut vain osittain. Postihistoriallinen erikoisuus (esim. Hangon puolite).
53. Avustusmerkki (esim. Tub 10+2mk): Merkki, jonka arvo jakautuu postimaksuun ja avustusosaan. Näitä on yleisesti esimerkiksi tuberkuloosipäivän (Tub) keräyksissä.
54. Ensileima: Merkin ensimmäisenä käyttöpäivänä annettu leima. Se on huomattavasti tavallista käyttöleimaa arvokkaampi.

Merkin kunto ja käyttö: lisätermit

55. Liimake (liimasauma): Pieni paperisuikale, jolla tuore merkki on aikanaan kiinnitetty albumiin tai kuoreen; jättää merkin kääntöpuolelle jäljen (liimakejä).
56. Postituore: Leimaamaton merkki, johon ei ole koskaan kiinnitetty liimaketta ja jonka alkuperäinen liima on koskematon. Korkein kuntoluokka.
57. Postileima: Postilaitoksen merkinnällä mitätöivä leima, joka todistaa merkin postikäytön.
58. Postilähetys: Kirje, kortti tai muu postin kuljettama kohde, jossa merkki on ollut oikeassa postikäytössä.
59. Kulkenut: Postilähetys, joka on todistettavasti ollut postin kuljetettavana. Todisteena on postileima tai muu postin merkintä. Kuorissa on osoite, ja ne ovat joskus hyvinkin kuluneita. Postihistoriallisesti kulkenut kappale on todiste postin toiminnasta, minkä vuoksi sitä arvostetaan enemmän kuin kulkematonta.
60. Kulkematon (lähettämätön): Lähetys, jota ei ole annettu postin kuljetettavaksi, joten postin kulkua todistavia leimoja tai merkintöjä ei ole. Lähettämättömään kuoreen ei myöskään ole kirjoitettu osoitetta. Ensipäiväkuori on erityistapaus: se on lähes aina leimattu, mutta leima todistaa merkin julkaisupäivän, ei postin kulkua. Ensipäiväkuoria on tosin usein myös lähetetty (ja lähetetään edelleen) keräilijöille ja niistä kiinnostuneille.
61. Hammastamaton: Merkki, joka on painettu kokonaan ilman hampaisuutta (tai jolta rei'itys puuttuu).
62. Väärenne (filatelistinen väärenne): Keräilijöiden lompakkoon suunnattu huijaus. Tekijä ottaa aidon, halvan merkin ja lisää siihen väärennetyn harvinaisen lisäpainatuksen, väärentää merkkiin harvinaisen loistoleiman tai valmistaa koko merkin alusta asti itse. Kuuluisia väärentäjiä ovat Jean de Sperati ja François Fournier. Aitoustarkastuksessa tällainen kappale hylätään ja merkitään termillä Falsch (väärennös).
63. Postiväärenne: Rikos postilaitosta vastaan. Käytössä olevista tavallisista käyttömerkeistä valmistetaan salaa kopioita, joita käytetään itse postimaksuna tai myydään eteenpäin halvemmalla. Koska valmistus on vaatinut suuren riskin ja ne on tarkoitettu pelkkään postin kuljettamiseen, ne ovat historiansa vuoksi erittäin haluttuja keräilyharvinaisuuksia. Jos postiväärenne löytyy kirjekuorelta, joka on todistettavasti kulkenut postin läpi huijausta huomaamatta, sen arvo voi olla moninkertainen aitoon merkkiin verrattuna. Tunnettu suomalainen esimerkki on vuoden 1930 keltainen 2 markan leijonamerkki, ns. Kajaanin väärenne.
64. Loisto / loistokappale: Ehjä merkki, jonka hammastus on hyvä, väri säilynyt ja keskitys hyvä. Leimatulla kappaleella myös postileiman on oltava siisti ja suorassa tai lähes suorassa, ja leiman paikkakunnan sekä päiväyksen on oltava luettavissa. Luetteloissa loistokappale hinnoitellaan selvästi normaalilaatuista kalliimmaksi.

Suomalaiset merkkityypit

65. Soikiomerkit: Suomen ensimmäiset postimerkit (1856), muodoltaan soikeat.
66. Vaakunamalli: Suomen vaakunalla varustetut merkkisarjat vuosilta 1860, 1875, 1889 ja 1975. Vuoden 1975 vaakunamalli on markka-ajalta.
67. Surumerkki: Vuoden 1900 surumerkki, jonka aiheena on musta surureunus. Yksi Suomen arvokkaimmista merkeistä.
68. Rengasmerkit: Vuoden 1891 venäläistyyliset merkit, joiden kehyksessä on rengaskuvio.
69. Kotkamerkit: Venäläismallisia merkkejä vuodesta 1901, joiden arvo on painettu markkoina.
70. Malli: Suomalainen nimitys postimerkkisarjan painotyypille (esim. malli 1860, malli 1875, malli 1917).
71. Juhlamerkki (juhlapostimerkki): Jonkin juhlavuoden, usein myös paikan (kaupungin tms.) juhlavuoden, merkkihenkilön tai tapahtuman kunniaksi julkaistu postimerkki. Tavallisista käyttömerkeistä poiketen juhlamerkin aihe on valittu ja painos usein pieni, minkä vuoksi ne ovat keräilijöiden suosiossa.
72. Erikoismerkki: Tavallisesta postimaksusta poikkeavaan käyttöön tehty merkki, kuten pakettimerkki tai avustusmerkki.

Keräilymuodot: lisätermit

73. Aihefilatelia (aihekeräily): Kokoelma, joka kootaan aiheen, ei maan tai aikakauden, mukaan; esimerkiksi kaikki linnut, satamat, urheilu tai musiikkiaiheet kaikista maailman merkeistä.
74. Postihistoria: Postilähetysten, postimaksujen, reittien ja leimojen tutkimus ja keräily. Painopiste on lähetysten todellisessa postikäytössä, ei irrallisissa merkeissä.
75. Maakeräily (maakokoelma): Klassinen keräilymuoto, jossa kootaan yhden maan tai alueen merkit ja postilähetykset.
76. Erikoiskokoelma (erikoisaluetyö): Suppeaan erikoisalueeseen keskittyvä kokoelma, esimerkiksi yhden merkin kaikki paperit, painot, virheet ja käytöt. Näyttelyissä arvostetuin muoto.

Keräilymuodot ja julkaisut

77. Postimerkkivihko: Vihko, jossa merkit on sidottu tai nidottu yhteen ja josta niitä irrotetaan tarpeen mukaan.
78. Automaattivihko: Postimerkkiautomaatista saatava vihko, jossa on yleensä muutama merkki.
79. Postimaksulipuke: Merkin kaltainen lipuke, jolla postimaksu on maksettu esimerkiksi automaatilla. Ei varsinainen postimerkki.
80. Vuosilajitelma: Jonkin vuoden kaikki kyseisenä vuonna ilmestyneet merkit yhdessä pakkauksessa.
81. Vuosikirja: Sidottu kirja, joka sisältää vuoden merkit ja usein niiden taustatiedot.
82. Maksimikortti / maksikortti: Postikortti, jonka kuva-aihe, siihen liimattu postimerkki ja postileima sopivat kaikki yhteen. Merkki liimataan kortin kuvapuolelle, ja sen on oltava käytössä eli leimattava kelpoisuusaikanaan. Leimamerkit, virkamerkit, lunastusmerkit ja ennakkomitätöidyt merkit eivät käy. Maksimifilatelia on oma keräilyalueensa.
83. Lentopakettimerkki: Merkki, jolla maksettiin lentokoneella kuljetetun postipaketin maksu.
84. Autopakettimerkki: Merkki, jolla maksettiin postiautoissa kuljetetun postipaketin maksu.

Postilähetykset ja varhaisposti

85. Sekapostite: Lähetys, jossa on yhdistetty eri maiden tai eri aikakausien merkkejä. Harvinaisempi ja arvokkaampi kuin yksinkertainen postite.
86. Varhaisposti: Ennen varsinaisia postimerkkejä kuljetettu posti, jossa maksu on merkitty käsin. Keräilyn oma erikoisalue.
87. Kruununposti: Kruunun eli valtion ylläpitämä postilaitos ja sen kuljettamat lähetykset.
88. Kuriiriposti: Yksityisten kuriirien kuljettama posti ennen valtiollisen postilaitoksen syntyä.
89. Leimakirje: Kirje, jonka postimaksu on todistettu leimalla tai merkinnällä ilman varsinaista postimerkkiä.

Postilähetykset ja erikoiskuljetukset

90. Lentoposti: Postilähetys, joka on kuljetettu lentokoneella; varhaiset lentopostileimat ja -merkinnät (esim. "Luftpost", "Avion") ovat keräilijöille erityisen arvokkaita.
91. Zeppelin-posti: Ilmalaivoilla kuljetettu posti, erityisesti 1920-30-lukujen Graf Zeppelin -lennot; Suomen Zeppelin-merkki (1930) on kuuluisa esimerkki, ja Zeppelin-kortit Saksaan ovat huomattavia keräilykohteita.
92. Kenttäposti: Sota-aikana sotilasyksiköiden postiliikenne omilla kenttäpostileimoillaan (esim. KP-63, KP-83). Suomessa sekä kenttäpostimerkit että leimat ovat keräilyn kohteena.
93. Laivaposti (laivakirjeet): Laivoilla kuljetetut lähetykset, joissa on usein laivapostileimoja tai -merkintöjä; varsinkin merentakaisiin kohteisiin lähetykset ovat postihistoriallisesti merkittäviä.