Perkins Baconin skandaali - postimerkkihistorian kallis hyvä teko

Postimerkkien historiassa on yksi tapaus, joka ei ollut varkaus eikä väärennös, vaan pelkkä kohteliaisuus. Se maksoi lontoolaiselle painotalolle sopimukset koko Brittiläisen imperiumin postimerkkien painamisesta ja synnytti samalla joukon maailman harvinaisimpia merkkejä.

Tapaus tunnetaan nimellä Perkins Baconin skandaali. Se sai alkunsa vuonna 1861 yhdestä kirjeestä, jossa pyydettiin ystävällisesti muutamaa postimerkkiä keräilijöiden iloksi. Kun asia paljastui, seurauksena oli painosopimusten menetys ja valtava julkinen kohu.

Mikä Perkins Bacon oikein oli?

Perkins, Bacon & Co oli lontoolainen turvapaino, joka oli erikoistunut arvopapereihin ja seteleihin. Se oli yksi aikansa arvostetuimmista alan yrityksistä, ja sen merkitys postimerkkien historiassa on poikkeuksellinen: yritys painoi vuonna 1840 maailman ensimmäisen postimerkin, Penny Blackin.

Yrityksen asema oli 1800-luvun puolivälissä lähes monopoli. Se painoi postimerkkejä kymmenille brittiläisille siirtomaille ympäri maailmaa, ja kaikkien näiden maiden painolaatat sijaitsivat saman katon alla Lontoossa. Juuri tämä keskittyminen teki myöhemmästä tapauksesta niin laajan.

Kauppa oli tuottavaa ja pitkäaikaista. Sopimus oli kuitenkin luonteeltaan valtiollinen: painotalo valmisti maksuvälineitä, jotka eivät olleet sen omaa omaisuutta, vaan siirtomaiden hallituksille kuuluvia arvopapereita.

Kohtalokas pyyntö

Huhtikuussa 1861 painotalon johtaja Joshua Butters Bacon sai kirjeen postivirkamies Ormond Hilliltä. Hill oli postiuudistuksen isän Sir Rowland Hillin veljenpoika, ja hänellä oli asiaa tuttavallisissa merkeissä.

Hill kertoi, että pari hänen ystäväänsä keräilivät postimerkkejä, ja kysyi voisiko painotalo antaa hänelle näytteitä uusista tai harvinaisista merkeistä. Hän toivoi erityisesti Queenslandin merkkejä, joissa olisi painettuna sana specimen. Loppuun hän lisäsi kohteliaan lauseen, joka jälkeenpäin luettuna on melkoinen:

"I beg that you will not allow me to put you to any trouble or inconvenience in the matter."

Bacon vastasi myöntävästi ja lupasi mielellään täyttää pyynnön. Hän arveli Hillin haluavan noin neljä kappaletta kutakin merkkiä, mutta tarjoutui lisäämään määrää tarvittaessa. Lopulta kustakin merkistä toimitettiin kuusi kappaletta. Ne eivät kuitenkaan menneet suoraan pyytäjälle: erät lähetettiin Rowland Hillin pojalle Pearson Hillille, jonka oli tarkoitus pitää kaksi kutakin itsellään ja välittää loput serkulleen Ormondille.

Ongelman ydin oli siinä, ettei Bacon tiedostanut tekevänsä mitään väärää. Hän kirjoitti myöhemmin, ettei nähnyt menettelyssä mitään sopimatonta, "ja mitä tunteisiimme tulee, tekisimme sen mielellämme uudelleen". Kyseessä oli hänen mielestään pelkkä huomaavaisuus, ei liiketoimi.

Miksi se oli skandaali?

Kun siirtomaiden hallinnosta vastaava viranomainen sai tiedon lahjasta, se raivostui välittömästi. Asiaa hoiti Penrose Julyan, siirtomaiden asiavaltuutettu, joka oli nimitetty tehtäväänsä vuonna 1858.

Julyan ei ollut koskaan ollut tyytyväinen Perkins Baconiin. Hän oli luonnehtinut yritystä hitaaksi, huonosti johdetuksi ja täynnä tekosyitä. Hän oli siis valmiiksi etsimässä syytä sopimuksen vaihtamiseen, ja nyt sellainen tarjoutui.

Oikeudellisesti asia oli selkeä. Turvapainolla ei ollut minkäänlaista oikeutta painaa ja jakaa muiden valtioiden maksuvälineitä oma-aloitteisesti. Vaikka merkit olivat näytteitä eivätkä päätyneet postiliikenteeseen, ne oli valmistettu laatoilta, jotka kuuluivat siirtomaille. Julyan lähetti painotalolle virallisen kirjeen, jossa kiellettiin antamasta yhtäkään vedosta pois miltään painolaatalta, joka oli tilattu hallituksen kautta.

Tapaus oli aikanaan poikkeuksellinen. Kyseessä saattoi hyvin olla postimerkkihistorian ensimmäinen sisäpiiririkos, ja nykymittapuulla Perkins Bacon olisi menettänyt paljon muutakin kuin painosopimuksensa.

CANCELLED-leima

Ennen kuin merkit luovutettiin, ne leimattiin. Jokaisen merkin päälle lyötiin käsin musta leima, jossa sana CANCELLED oli soikean viivakehän sisällä - niin sanottu palkkiellipsi. Tarkoituksena oli tehdä merkeistä postikelpaamattomia, jotta ne eivät kelpaisi postimaksuun.

Leiman käytöstä syntyi myöhemmin tärkeä yksityiskohta keräilijöille. Koska leimaus tehtiin käsin leveällä lyöntivälineellä, saman blokin merkeille tuli keskenään erilaiset leiman katkelmat: lyönti osui kuhunkin merkkiin eri kohdasta. Jokaisen merkin leima on siis osittainen, ja blokin asemasta riippuu, millainen leiman osa merkin pinnalla näkyy. Tunnistus perustuu juuri näihin leimojen katkelmiin.

Seuraukset

Perkins Bacon menetti sopimuksensa asteittain koko Brittiläisen imperiumin osalta. Kokonaisuus siirtyi kilpailija De La Rue -painotalolle, josta tuli seuraaviksi vuosikymmeniksi imperiumin johtava postimerkkien painaja.

Menetys oli ankara, mutta yritys ei kaatunut. Se jatkoi linjakaiverrettujen merkkien painamista ja sai lopullisen työnsä päätökseen vuoden 1879 lopussa.

Lahjaksi annetut merkit sen sijaan katosivat julkisuudesta pitkäksi aikaa. Ne tulivat markkinoille vasta vuonna 1897, kun ensimmäinen kokoelma myytiin. Tästä alkoi niiden toinen elämä keräilykohteina.

Mitä merkkejä jaettiin

Lahjan laajuus on helppo aliarvioida. Perkins Bacon ei lähettänyt näytteitä yhdestä tai kahdesta maasta, vaan käytännössä kaikista niistä siirtomaista, joiden merkkejä sillä oli tuolloin työn alla. Kyse oli siis läpileikkauksesta koko siirtomaaimperiumin postilaitoksesta.

Lähteiden mukaan mukana oli merkkejä 20 brittiläisestä siirtomaasta tai hallintoalueesta sekä yhdestä imperiumin ulkopuolisesta maasta:

Chile on luettelon erikoisuus. Koska maa ei ollut brittiläinen siirtomaa, sen merkit eivät kuulu Britannian kuninkaallisen kokoelman piiriin - ja juuri siksi kuninkaallinen kokoelma ei ole koskaan täysin täydellinen.

Mukana olivat siis käytännössä kaikki Perkins Baconin ulkomaiset painosopimukset vuodelta 1861. Jokaisesta arvosta valmistui kuuden kappaleen blokki eli 2 × 3 merkin arkkikiila, ja kun painossa oli arviolta 72-75 eri arvoa, kokonaismäärä asettuu noin 430-450 merkkiin. Luku on arvio, koska kaikkia arvoja ei välttämättä leimattu lainkaan: esimerkiksi New Brunswickin ja Nova Scotian merkeistä ei tunneta yhtään säilynyttä kappaletta. Ormond Hillin kirjeiden sävystä voi myös päätellä, että joistakin arvoista toimitettiin vain neljä kappaletta.

Näistä säilyneitä yksilöitä tunnetaan nykyisin 234 kappaletta. Peter Jaffén perusteoksessa on kuvattu värillisenä vedoksena 221 niistä.

Kaksi tunnetuinta kohdetta

Näin syntyneet merkit tunnetaan nykyisin nimellä The Ormond Hill "CANCELLED" Specimens. Koska kustakin merkistä on säilynyt enintään kuusi kappaletta, niiden harvinaisuus on poikkeuksellista. Kahdesta kohteesta on tullut tapauksen tunnetuimmat nimet.

Jooniansaaret 1859

Jooniansaaret olivat Britannian protektoraatti Välimerellä vuosina 1815-1864. Saariryhmän ainoat postimerkit ilmestyivät 15. toukokuuta 1859, ja ne painoi Perkins Bacon. Merkit tunnistaa kreikankielisestä tekstistä ΙΟΝΙΚΟΝ ΚΡΑΤΟΣ, mikä tarkoittaa Joonian valtiota.

Merkittävä yksityiskohta on, että merkeissä ei ole lainkaan arvomerkintää. Arvon tunsi pelkän värin perusteella: oranssi oli puoli penniä, sininen yksi penny ja lakeanpunainen kaksi penniä. Merkit eivät ole hammastettuja, ja ne mitätöitiin vuonna 1864, kun saaret siirrettiin Kreikalle.

Sarja on harvinainen kahdesta syystä. Sitä painettiin vain kolmena arvona, ja kyseessä on koko saariryhmän ainoa postimerkkijulkaisu. Täydellinen kolmen merkin sarja CANCELLED-leimalla on yksi Commonwealth-filatelian arvostetuimmista kohteista.

Van Diemen's Land 1855

Van Diemen's Land oli Australian saari, joka nimettiin uudelleen Tasmaniaksi vuoden 1856 alussa. Sen toinen postimerkkisarja vuodelta 1855 käytti niin sanottua Chalon Head -muotokuvaa, jossa oli kuningatar Viktorian nuoruuden kasvokuva taiteilija Alfred Edward Chalonin vuoden 1837 maalauksen pohjalta.

Chalon Headistä tuli aikansa suosituin kuningatar Viktorian muotokuva postimerkeissä. Samaa kasvokuvaa käytettiin muun muassa Kanadassa, Uudessa-Seelannissa, Bahamalla ja Natalissa. Van Diemen's Landin versio erottuu joukosta siinä, että muotokuvan ympärillä oleva koristekuvio on muita harvinaisempi.

Koska postimerkki on vuodelta 1855, se on painettu aikana, jolloin saari tunnettiin vielä Van Diemen's Landina. Merkissä lukee siis nimi, jota ei enää ole olemassa, mikä tekee siitä historiallisesti kiinnostavan.

Missä ne ovat nyt?

Suurin osa CANCELLED-merkeistä on edelleen tallella, mutta niiden sijainti ei ole kokonaan tiedossa. Merkittävin yksittäinen kokoelma on Britannian kuninkaallinen kokoelma, jonka arvioidaan olevan noin 90-95-prosenttisesti täydellinen. Chile ei kuulu sen piiriin, koska maa ei ollut brittiläinen siirtomaa.

Yksityisillä markkinoilla liikkuu kerrallaan korkeintaan viisi kappaletta kutakin merkkiä. Hinnat ovat sen mukaisia: yksittäisen CANCELLED-merkin vähittäishinta liikkuu tyypillisesti 9 000 punnasta 12 000 puntaan maasta riippuen.

Harvinaisuudesta huolimatta näitä merkkejä löytyy edelleen. Niitä on löytynyt vanhoista sekalaisista eristä ja perinteisistä klassisen kauden albumeista, joissa ne ovat maanneet tunnistamattomina. Täydellinen luettelo kaikista tunnetuista kappaleista ja niiden alkuperäisistä blokkiasemista on Peter Jaffén perusteoksessa, ja siinä on edelleen aukkoja: osa merkeistä on kateissa.

Video aiheesta

Stanley Gibbonsin kanavalla on aiheesta hyvä esitys, jossa kanavan Commonwealth-osaston johtaja George James käy läpi sekä tapauksen kulun että yrityksen omassa varastossa olevat merkit. Video on hyvä katsaus aiheeseen, jos haluat nähdä merkit lähikuvassa.

• One of the Greatest Scandals in Philatelic History? (Stanley Gibbons)

Lopuksi

Perkins Baconin tapaus on filatelian historian oudoimpia kertomuksia. Siinä ei ollut konnaa, vaan ainoastaan hyväntahtoinen johtaja, kohtelias pyyntö ja viranomainen, joka odotti tilaisuuttaan. Yksi huomaavaisuus riitti kumoamaan vuosikymmenien työn ja siirtämään valtavan sopimuskokonaisuuden kilpailijalle.

Samalla se loi keräilijöille kohteita, joita ei olisi koskaan ollut olemassa ilman tätä virhettä. CANCELLED-merkki on käsin lyöty todiste hetkestä, jolloin yksi aikansa suurimmista painotaloista menetti kaiken yhdellä kohteliaisuudella.

Lähteet

• Michael O. Nowlan: When Perkins Bacon Fell From Grace (1999)
• Peter Jaffé: Cancelled by Perkins Bacon, Spink (1998). ISBN 978-9963-5798-0-8 - kirjan tietosivu
• Wikipedia: Perkins Bacon
• Barbados Stamps: Long Lost Barbados Rarity Found In Commonwealth Collection
• Wikipedia: Postage stamps and postal history of Greece
• Wikipedia: Chalon head
• David Feldman: The Perkins Bacon "CANCELLED" Handstamp
• Stanley Gibbons: One of the Greatest Scandals in Philatelic History? (YouTube)

Lisäys: artikkelin ulkomuotoa päivitetty 6.10.2026